Vaikea löytää kunnon automaalaamoa

Joskus voi olla vaikea löytää jonkin kapean alan ammattilaisia. Varsinkin jos alalla ei ole tarjolla kovinkaan paljon töitä. Kuten vaikkapa Tampereen raatihuoneen kunnostustyöt. Tai Helsingissä eduskuntatalolle tehdyt entisöinnit. Suomalaisia ammattilaisia ei vain ole saatavilla, koska juuri sen alan töitä ei ole sen vertaa tarjolla, että sillä voisi elättää itsensä. Ei siis kannata erikoistua ja hankkia erityisosaamista.

Tai jos löytää alan ammattilaisen, hinta on tietysti ammattilaistasoa. Ja onhan se ihan ymmärrettävää. Ei kukaan omaa vapaa-aikaansa arvostava opiskele ensin vuosia, hio ammattitaitoaan satojen töiden parissa ja väkerrä yhtä pikkutarkkaa työtä kymmeniä tai jopa satoja tunteja ja tyydy tämän kaiken jälkeen parin kympin palkkioon. Tai edes sataseen tai pariin, mainostukseen tilaajan kavereille ja siihen kuuluisaan lämpimään kiitokseen. Sillä kiitoksella kun ei saa kaupasta ruokaa tai asuntolainaa maksettua.

Vaihtoedoksi jää tietysti aina itse tekeminen. Se hetki kun PenttiPirjo päättää että ei perkele, ei se voi olla niin vaikeaa, on valitettavan yleistä. "Kyllä mä nyt aina yhden vitun suden, vuoret ja pari tribaalia tähän biiliini taiteilen." "Ja talomaali tulee muuten helvetin paljon halvemmaksi!"

Lopulta voikin sitten todeta, kun omakehun jälkeen kaverit on todistaneet sen että ammattilainen olisi kuitenkin saanut parempaa jälkeä aikaiseksi: "No vittu! Peitti se ainakin ruostekukinnot!"

---

Kun tämän auton vuosikatsastus tulee, mikä väri mahdetaan laittaa pääväriksi? Tai lukeekohan siinä vain tuo ilmiselvin kuvio värinä. Voi tosin olla, että tämä auto ei kestä paria kuukautta pidempään. Toivotaan että se ei kesän jälkeen löydy jonkin metsätien päästä, vaan asianmukaisesti romuttamolle toimitettuna. Jos tämä vitun auto kuitenkin löytyy tienpientareelta, niin minulta saa rekisterinumeron.